(Huom! Vaikka ateismi olisi antanut minulle kuun taivaalta, se ei tekisi siitä "totta".)
Usein ateismia pidetään kyynisyydeen ja epätoivon mielentilana. Ateismi ei lupaa kuoleman jälkeistä elämää, ei kerro tarinaa täydellisestä rakkaudesta jne. Ateismi on epätoivoa. Minä näen asian toisin.
1. Vapauden, turvallisuuden ja kontrollin tunne.
Raamatun, tai minkään muunkaan "pyhän kirjan", mukaan eläminen on vaikeaa niiden ristiriitaisuuksien ja epäselvien ohjeiden takia. Suuttuuko jumala, jos en kivitä sapattina töitä tekeviä? Uskonko tarpeeksi lujasti, onko uskoni aitoa? Kävikö synti mielessäni? Jumalalla tuntuu olevan hyvin paljon syitä määrätä ihminen kivitettäväksi tai helvettiin.
Ateistin ei tarvitse pelätä vaikeaselkoisen ja julman jumalan mielivaltaisia oikkuja. Voi elää elämäänsä rauhassa, ajattelematta, mitä kaikkea jumala on minunkin varalta suunnitellut. Minä teen elämästäni mitä haluan (toki yhteiskunta ja omat rahkeet asettavat ehtoja), jos epäonnistun, epäonnistun. Jos onnistun, olen tehnyt sen itse, ei jumala.
2. Opettanut arvostamaan elämää.
Meillä on varmasti tämä yksi elämä, tee elämästäsi merkityksekäs ja onnellinen. Ei pidä ajatella tuonpuoleista, vaan elää tässä ja nyt. Jos hyvin käy, voi jättää jälkeensä kauniin meemin, joka kulkee ihmisten mielissä pitkään ja aiheuttaa näille onnea.
3. Kirjoitan myöhemmin lisää, jos viitsin. Jos haluat kertoa omasi, pistä kommentteihin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
'...and I was rummaging around
in the attic and I found the
original copy of the Bible.
Which was nice.'
- Patrick Nice
10 comments:
Miksi perustelet ateismiasi kristinuskon, juutalaisuuden tai islamin käsityksillä Jumalasta? Mitä, jos jumaluus ei olekaan mitään sellaista, mitä ihminen on kyennyt kuvittelemaan? Mitä, jos uskonnolliset auktoriteetit pyhiä tekstejä kirjoittaessaan ovatkin peilanneet ainoastaan omaa surkeaa ihmisyyttään, kulttuuriaan ja oikeuskäsityksiään sen sanoiksi, jota Jumalakseen nimittävät?
Entä, jos jumaluus onkin jotain paljon ihmeellisempää kuin sitä, että meidät luonut voima jatkuvasti syyttää meitä omista virheistään: siitä, ettemme kykene olemaan enempää kuin ihmisiä. Ja ainoa tapa voittaa hänen suosionsa on joko kiemurrella maassa häveten sitä, mitä on, tai pyytää ja saada anteeksi sen, millaiseksi hän meidät loi: ihmisiksi, jotka eivät voi koskaan astua oman ihmisyytensä yli ja olla jotakin muuta, jalompaa.
Minusta ateismi on samanlainen umpikuja kuin uskonnot, joissa ihminen rakentaa itse oman Jumalansa tai uskoo toisten ihmisten luomiin jumaliin.
Itse uskon vain mahdollisuuteen. Siihen, että on ehkä olemassa suuri voima, joka pyörittää tätä kaikkea. Että ehkä joskus kaikki selviää ilman, että minun täytyy rakentaa siitä kasa omia puutteitani.
Miksi perustelet ateismiasi kristinuskon, juutalaisuuden tai islamin käsityksillä Jumalasta?
- Koska ne ovat valtakulttuuria. Ne ovat jumaluuksia, jotka kaikki tuntevat, ja monet niihin uskoo. Minä en. En usko muihinkaan yliluonnollisiin olentoihin.
Mitä, jos jumaluus ei olekaan mitään sellaista, mitä ihminen on kyennyt kuvittelemaan?
- Et siis sinäkään? Miten voit sitten edes puhua hänestä/siitä? Jos jumala on kaiken ymmärryksemme ulkopuolella, siitä on mahdotonta käydä keskustelua. Vai oletko juuri sinä se, joka väittää löytäneensä ymmärryksen asiasta?
Mitä, jos uskonnolliset auktoriteetit pyhiä tekstejä kirjoittaessaan ovatkin peilanneet...
- Juuri näin.
Minusta ateismi on samanlainen umpikuja kuin uskonnot, joissa ihminen rakentaa itse oman Jumalansa tai uskoo toisten ihmisten luomiin jumaliin.
- Ateistilla ei ole jumalia, ateismi on reaktio uskovien jumaliin. Yksinkertaisesti, kun joku sanoo uskovansa johonkin jumalaan, ateisti ei sano muuta kuin: "Minä en usko."
Itse uskon vain mahdollisuuteen. Siihen, että on ehkä olemassa suuri voima, joka pyörittää tätä kaikkea. Että ehkä joskus kaikki selviää ilman, että minun täytyy rakentaa siitä kasa omia puutteitani.
- Miksi uskot tuohon mahdollisuuteen, mihin perustat uskosi? Miksi haluat uskoa, uskoa edes johonkin mahdollisuuteen? Oletko siis agnostikko, "Jumala on tai ei ole"?
Huomaatko, että vaikka jumala voi mielestäsi olla jotain, mitä ihminen ei pysty kykene kuvittelemaan, annat tässä sille jo aika paljon määreitä? "Voima, pyörittää kaikkea..."
Naisen koko "jumalakäsitys" on epämääräinen;
1: Se on havaintomaailman ulkopuolinen
2: Lisäksi tärkein Jumalan tarkoituksiin ja muihin liitetty käsitys on "selittämättömyys", joka johtuu siitä että Jumala on jotain "suurta tms." jota ihminen ei voi käsittää - joten sen käsittely pähkäilemällä on yksin kertaisesti turhaa.
"Voi olla että ei ole, ja vaikka olisi et voi saada tietää, ja vaikka voisit saada tietää et voisi ymmärtää."
Mitä helvettiä me tuollaisella käsitteellä teemme? Ei "suuren tuntemattoman" lisääminen tai vähentäminen muuta meitä mihinkään suuntaan. Mahdollisuus ilman sisältöä on merkityksettömyyttä.
Niin, miten voi käsittää, että jumalaa ei voi käsittää, jos jumalaa ei voi käsittää? :D
En näe tuossa mitään ongelmaa; Voimmehan tietää että emme tiedä. Minä tiedän, että en osaa kvanttifysiikkaa, koska se on niin monimutkaista. Ja tiedämme että jotain selvitettäviä ongelmia on tieteessä. = tiedämme että emme tiedä.
Mutta voimme ihmetellä ilman että nimeämme tämän "suuren tuntemattoman" Jumalaksi..
En näe tuossa mitään ongelmaa; Voimmehan tietää että emme tiedä.
Minusta tuossa on ongelma. Kvanttifysiikka on ihmisen (ihminen eläinlajina, muttei kuitenkaan tarkoita jokaista ihmistä tietenkään) käsitettävissä. Mutta jos jumala määritellään kaikkien käsitteiden, kaiken ihmisen ymmärryskyvyn, ulkopuolelle, miten jumala voidaan edes määritellä sinne?
On eri asia sanoa, että "en tiedä miten tuo kone toimii, ja tiedostan tietämättömyyteni" kuin "en tiedä mistä puhun, ja tiedän, etten voi tietääkään, sillä se on ihmiselle mahdotonta".
Ilmeisesti puhumme eri sanoilla, koska jujuna on juuri se, että jos määrittelemme Jumalan joksikin jota ei voi ymmärtää, nimeämme "en tiedän" Jumalaksi, jolloin aina kun mainitsemme sanan Jumala sanomme vain "en ymmärrä".
Tällöin Jumalaksi nimeäminen ei muuta tilannetta miksikään : Tiedämme vain että emme ymmärrä. (Ja Jumala "selityksenä" on, kuten mainitsit, olematonta.)
Siinä missä minä korostin sitä, että "Tuntemattoman nimeäminen Jumalaksi eli Jumalan nimeäminen Tuntemattomaksi ei tuo ymmärrystä." (Koska auki kirjoitettuna määritelmineen lausuma "Jumala on tuntematon" johtaa selityksenä epämääräiseen "emme ymmärrä mitä emme ymmärrä" -tautologiaan.)
Sinä puit sen enemmän sanaleikin
"miten voi käsittää, että jumalaa ei voi käsittää, jos jumalaa ei voi käsittää?" -alle, joka oli ymmärrettävissä tuossa mainitsemassani ja kritisoimassani kontekstissa.
"Miten voi käsittää, että jumalaa ei voi käsittää, jos jumalaa ei voi käsittää?"
Eli voimme yhdistää sanomisesi ja ajatella että
"Miten voimme käsittää että jotain luonnonilmiötä ei osata selittää kun emme osaa selittää sitä."
Onhan se toki niin, että kvanttifysiikan tekee kvanttifyysikoille ymmärrettäväksi se, että kvanttifysiikalle on sisältöä. He tietävät mitä puhuvat, niillä on ne tapahtumakaaviot niille ilmiöille. Tuntemattomille luonnonvoimille ei myöskään ole sisältöä, niille ei ole kaavaa. Voimme korkeintaan havaita että ne ovat ja että sitä ei ole selitetty.
Samaan tapaan voitaisiin ajatella, että "tuossa on jotain jota ei ole selitetty" ja väittää että se viittaisi Jumalaan. Nutta tässähän vain nimettäisiin se tuntematon. Eikä se millään lailla muuttuisi ymmärrettäväksi, koska tällä Jumalalla ei ole mitään sisältöä. Koko määrittely on tällöin pelkkä hämäys, jolla peitetään sitä että ei tiedetä. Ihmettely muuttuu kunnioittavaksi peloksi mallia "huuli pyöreänä, sormi suussa ja toinen perseessä."
Ja tämä lienee se ero, jota kumpikin olemme yrittäneet tuoda esiin. Mutta eri sanoin. En sitten tiedä kumpi on käyttänyt vääriä sanoja..
Syvällisempään kommentointiin tällä hetkellä, väsyynenä, kykenemättömänä, totean vain, että on eri asia määritellä, että emme tiedä jotain tällä hetkelle, tai ehkä koskaan, kuin määritellä jokin asia täysin meidän mahdollisen ymmärryksen ulkopuolelle.
Kvanttifysiikka on mahdollsita ymmrätää. Moni asia, jota emme tiedä, voi meille joskus valjeta. Mutta jos jokin asia määritellään meille mahdottomaksi ymmärtää, se ei silloin ole sama kuin "en tiedä".
Joo, luultavasti puhutaan samasta asiasta eri sanoilla, tai sitten ei... ;D
Post a Comment