Ateismi on (minulle) tapa suhtautua yliluonnolliseen, erityisemmin jumalaan. Se ei ole mitään muuta, se ei anna moraalisia ohjeita, ei oppia siitä, miten tulisi elää. Se on vain yksi osa ajatusmaailmaani. Suhtaun yhtä skeptisesti esim. astrologiaan kuin suhtaudun jumalaan.
Ateistina en perusta kaikkea ajatteluani jollekkin ateismin "opille". Ateismi ei ole ajatteluni perusta, vaan se on vain yksi johtopäätös. Ilman uskontoja tätä johtopäätöstä ei edes tarvitsisi tehdä.
Usein kun uskovien kanssa keskustelee ateismista, ensimmäinen syytös on "ateismi on uskonto sekin!". Tämä on huvittaa ainakin kahdella tavalla.
Ensinnäkin, on jotain ristiriitaista siinä, että uskova ihminen syyttää ateistia uskosta tai ateismia uskonnoksi, ikään kuin siinä olisi jotain pahaa.
Toisekseen, ateismi on uskonto samalla tavalla kuin se on harrastus, ettet pelaa shakkia. Eli, jos uskot, olet uskovainen. Jos et usko, olet uskovainen?
'...and I was rummaging around in the attic and I found the original copy of the Bible. Which was nice.' - Patrick Nice
3 comments:
Itse kirjoitin ateismin uskonnollisuudesta eri näkökulmasta. Minulle kelpaisi se että ateismi olisi uskonto JOS tätä uskontojuttua sovellettaisiin kautta linjan.. Eli ateismille annettaisiin myös uskontojen oikeudet.
Hyvä kirjoitus, paahtoleipä! Olet ongelman ytimessä. Ateistit haluavat, että uskonnot asetetaan samalle viivalle kuin muutkin elämänkatsomukset. Uskovaiset taas soveltavat tuplastandardia, jossa muiden pitää todistaa loogisesti olevansa oikeassa, mutta itse he vetoavat uskoon, joka tekee kaiken pyhäksi/oikeaksi.
Ainakin minä olen mielestäni ateisti,
mutta samalla joudun uskomaan montaa "profeettaa".
Voisiko nykyisestä uskostani tulla kaikkien ateistien uskonto?
tietousko@suomi24.fi
Post a Comment